Tweeter

  Eurooppa harmaantuu, aivosairaudet lisääntyvät ©Getty Image

"Kaikki tutkimus, vaikka kuinka hyväkin, sisältää väistämättä riskejä", muistutti Oxfordin yliopiston neurotieteiden professori Colin Blakemore 15. maliskuuta parlamentin STOA-tiedepaneelin jäsenille. Lääkärin ja tutkijan johtonuorana on potilaan parantaminen. Mutta kuinka pitkälle potilaan pelastamiseksi pitää mennä? Entä jos tämä edellyttää kivuliaita eläinkokeita? STOA:n työpajassa aivotutkimuksen eettisistä ongelmista pohdittiin tutkijoiden vaikeita valintoja.

Haittojen minimointi on tutkimuksen ja kliinisten interventioiden eettinen johtonuora, professori Blakemore korosti. "Tämä erittäin mielenkiintoinen ja joskus monimutkainen keskustelu tutkimuksen hyötyjen ja riskien tasapainosta on välttämätöntä uudelle tieteelliselle aivotutkimukselle", hän totesi STOA:n tämän vuotisen aivoviikon työpajassa.

STOA-tutkimus- ja tiedepaneelin puheenjohtaja, keskustaoikeiston Paul Rübig (Itävalta) avasi työpajan toteamalla, että "aivotutkimus herättää kysymyksen, jossa raja on elävien ja kuolleiden sekä kannattavan ja kannattamattoman elämän välillä, mikä tuskin nousee esille muilla biolääketieteen aloilla".

Elämme pidempään, mutta...

Nykyaikaiset hoidot ovat jo huomattavasti pidentäneet ihmisen elinkaarta, mutta eläminen pidempään tarkoittaa joskus myös sairauksia, jotka olivat aiemmin lähes tuntemattomia, sanoi European Brain Councilin puheenjohtaja, tohtori Mary Baker, mainiten "mielen sairaudet, kuten masennuksen, kaksisuuntaisen mielialahäiriön, Parkinsonin taudin, aivohalvaukset...".

Vaikka Euroopan väestön vanheneminen ei ole uusi asia, näihin sairauksiin ei osata edelleenkään varautua kulttuurisesti ja sosiaalisesti. Psyykkisiin sairauksiin liittyy vielä liian monia ennakkoluuloja, jotka luovat "akuutin tarpeen muokata käsityksiä" lähinnä tiedotusvälineiden kautta, sekä "työstää tunteita", arvioi neurotieteiden lobby EBC:n johtaja, tohtori Alastair Benbow.

Tiede ei ole taikuutta

Lääketiede ei vielä ratkaise kaikkia ihmiskehon ja -mielen ongelmia, ja monet sairaudet ovat edelleen parantumattomia. Tutkimus pystyy harvoin ihmeisiin. Professori Jean Schoenen Liègen yliopistosta kertoi potilaastaan, joka kärsi erittäin kivuliaasta klusteripäänsärystä, johon ei juuri ole hoitoa. Kun tehokasta hoitoa ei ollut näköpiirissä, potilas päätyi lopulta itsemurhaan...

Tiede voi ja sen täytyy tietysti edetä, mutta se ei suinkaan ole helppoa, Schoenen huomautti, puhuen toisesta potilaastaan, jolle oli onnistuneesti istutettu elektrodeja aivoihin, mutta joka menehtyi aivoverenvuotoon.

Yleinen vs. lääkärin etiikka

"Etiikasta puhuen meidän ei pitäisi aiheuttaa haittaa muille, mutta todellisuudessa meidän on tehtävä se kyetäksemme etenemään", lääkeyritys Novartiksen Karin Blumer myönsi.

Entäpä jos potilaalle aiheutuu vahinkoa? "Jos lopetamme tutkimuksen eettisistä syistä, emme voi tarjota hoitoa niille, jotka kärsivät sairauksista, joita ei voida parantaa tänään", Blumer muistutti. Eläinkokeet ovat hyvä esimerkki: jos valintaa eläinkokeiden ja sairauksien hoitamatta jättämisen välillä ei voida ratkaista, asiaa tulisi ainakin käsitellä avoimesti, hän jatkaa.

Niinpä belgialaisen neurotieteen aivoriihi Breinwijzerin tohtori Rik Achten korosti tarvetta tiedottaa suurelle yleisölle entistä paremmin – varsinkin, kun aivotutkimus väistämättä sivuaa herkkiä kysymyksiä. "Aivotutkimus menee lääketieteellisiä asioita pidemmälle: se pyrkii selvittämään aivokapasiteetin laajentamisen rajoja, jotta työstämme saataisiin vieläkin tehokkaampaa", hän muistutti.

Viite : 20110324STO16435